Read Jää by Ulla-Lena Lundberg Leena Vallisaari Online

j

Jää on tarina saaristoseurakuntaan saapuvasta papista, hänen perheestään ja kirkkosaarta ympäröivien kylien ihmisistä – ikiaikaisista salaisuuksista, joita meri ja jää kyläläisten hartioille uskovat.Eletään sotien jälkeistä aikaa, taistelut ovat loppuneet ja maassa rauha. Saarien muodostamalle paikkakunnalle voi saapua vain veneellä, jos onnistuu postinkuljettajan tai meriJää on tarina saaristoseurakuntaan saapuvasta papista, hänen perheestään ja kirkkosaarta ympäröivien kylien ihmisistä – ikiaikaisista salaisuuksista, joita meri ja jää kyläläisten hartioille uskovat.Eletään sotien jälkeistä aikaa, taistelut ovat loppuneet ja maassa rauha. Saarien muodostamalle paikkakunnalle voi saapua vain veneellä, jos onnistuu postinkuljettajan tai merivartijan läheisyydessä harsimaan reittinsä esiin kavalan saariston läpi. Ja sinne papinperhe haluaa asettua asumaan. He ovat täynnä uskoa tulevaan; pappilassa uhkutaan elämää, iloa ja välittämistä.Kesällä alueen asukkaat rakentavat terveysasemaa, siltaa ja tulevaisuutta. Silakanpyytäjät tulevat Helsingin markkinoilta taskut omaisuutta pullollaan ja saarilla vallitsee kristillinen vieraanvaraisuus. Mutta talvella jää asettuu eri alueiden ja kirkkosaaren väleihin kuin kivilattia.Pappilan ulkopuolella, kulkuvesillä ja jäällä, vallitsevat iänikuiset voimat. Sen tietää myös postinkuljettaja, joka näkee enemmän kuin muut. Enemmän kuin kohti pappilan ikkunasta kajastavaa valoa kohti kulkeva pappi. Postinkantaja tietää, että jokaisen rinnassa on jonkin muun kaipaus, ja kaikki mitä kaivataan tulee veneellä.Lundbergin henkeäsalpaavan kaunis romaani ei päästä otteestaan. Se vangitsee lukijan jään tavoin odotuksen, kaipuun ja vapauden murtumiin....

Title : Jää
Author :
Rating :
ISBN : 9789518514759
Format Type : Hardcover
Number of Pages : 366 Pages
Status : Available For Download
Last checked : 21 Minutes ago!

Jää Reviews

  • Katri
    2018-10-29 18:50

    Olihan tämä hyvä ja koskettava, hidas ja verkkainen. Hitaasti aukeava, mutta ihan hyvällä tavalla. Tarjosi tilaa lukijan omille oivalluksillekin. Tekee mieli lukea lisää Lundbergin teoksia.

  • Patty Killion
    2018-10-30 11:39

    "Ice" is translated from the Swedish by Thomas Teal.It is the summer of 1946. A novice Lutheran priest, his wife and baby daughter arrive at a windswept island off the coast of Finland, where they are welcomed by its frugal, self-sufficient community of fisher folk turned reluctant farmers.This is a deeply atmospheric and quietly epic tale. The author uses a wealth of everyday detail to draw us in irresistibly into a world of choir practice, coffee parties, seal hunting and two little girls that are bundled up like parcels against the icy blasts penetrating the wooden walls of the vicarage. There is a captivating sense of peace in the treeless, windswept islands where the ice is actually a force for social cohesion because it is so much easier to move around and visit each other when the sea freezes, but that ice is also treacherous.....a moment's lapse in concentration can prove fatal, even as familiar lights are beckoning you home through the darkness.Lundberg actually brings you right into of lives of people of the church, the priest and his family and how the power of a church when lead by the right priest can contribute to the good of the people. There are life lessons to be learned from this read.....one especially...searching questions about life and death.I really felt honored to be able to read this beautiful and heartbreaking story.

  • Bror
    2018-11-04 15:29

    This is an incredible book. The author does a phenomenal job of pulling you into the life of the characters so that you really feel that you are one of them. The translator did an excellent job of bringing the story to life in English. The story is somewhat a tragic idyll detailing the life of Petter and his family as he begins his pastoral career on the islands of Åland off the coast of Finland. It's the postwar years and it gives you a bit of insight into the hardships the Finns faced during and after the war with the Soviets at that time. It also brings to life the Lutheran faith of the pastor and how this informs his own dealings with parish life. It's really an incredible book and I highly recommend it.

  • Annerlee
    2018-10-25 17:27

    Beautifully written story set in the remote Orland islands, an archipelago in the Baltic Sea. It is 1947 and young Petter Kummel takes up his first appointment as priest to a far-flung community of islanders. Petter, his wife and baby daughter take up residence on a small island, where the parish church and its neighbouring homestead are situated and begin to build up a new life with vision, energy and respect. The novel follows Petter as he learns more about his neighbours, their customs & history and the politics that divide the east and west sides of the village. The pace of the novel is slow. Petter becomes more immersed in his community and his family starts to take root and thrive as the seasons slowly turn and the years roll on. The novel gradually weaves a strong feeling of place which the reader is slowly drawn in to.For most of the book, nothing much really happens. I continued reading because I loved the characters, the setting, the culture, humour and the general good feel of the novel. I admired Petter especially.There is a twist (of course) and a major change in direction after about 80% of the book is done... No spoilers here. Suffice it to say, events in the last 20% of the bookwill haunt me for a while to come..

  • Helmi-maaria
    2018-10-19 13:37

    Siihen asti, kunnes erittäin kaiken mullistavaa tragediaa tapahtuu, olin vaipua koko ajan unten maille. Teksti toisti itseään, kieli ei ollut mielestäni mitenkään erikoista, vaan melko vanhahtavaa ja aivan tavallista realistisen tyylin kieltä, ja kerrontaa olisi voinut tiivistää melkoisesti. Kaiken mullistava traaginen tapahtuma on kuvattu kuitenkin niin huikeasti, että vedet lorahtivat silmiin. Loppuromaani on alkuun nähden häkellyttävän hyvä, mutta tämä ei missään nimessä nouse lempikirjojeni joukkoon.

  • Kristiina
    2018-11-11 13:45

    Kerronnan virta vie mukanaan. Lundberg on hellä henkilöilleen.

  • Cathrin
    2018-10-25 14:25

    Kurz nach Ende des 2. Weltkrieges kommt der junge Pastor Petter Kummel mit seiner Frau und seiner einjährigen Tochter auf die abgelegenen Örar-Inseln im schwedisch-sprechenden Teil Finnlands. Per Boot wird zwischen den einzelnen Inseln verkehrt, im Winter geht man über das Eis des zugefrorenen Meeres.In ruhigem Erzählton beschreibt der Roman, wie die Pastorsfamilie sich in das Leben auf den kargen Inseln und in die neue Gemeinde einfindet. Viel wesentliche Handlung gibt es nicht, es werden eher viele Alltagsdinge und die Interaktionen der Eheleute untereinander und mit den Inselbewohnern geschildert.Das Buch ist im Präsens geschrieben, was ich eigentlich nicht so mag. Der Erzählton wirkt manchmal fast wie in einem Kinderbuch und ich hab mich anfangs etwa schwer getan, mich da hinein zu finden. Nachdem ich mich daran gewöhnt hatte, habe ich die Erzählweise aber dann als angenehm empfunden und sie passt zu der Stimmung, die vermittelt werden soll.Kein spektakuläres Buch, aber eine stimmige, ruhige Erzählung, davon, wie man unter einfachen Bedingungen Glück finden kann und auch, wie zerbrechlich dieses sein kann.

  • Kirjavaras
    2018-11-09 18:27

    Ensimmäisiltä sivuilta lähtien yhdistin Jään Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjaan. Luoto miljöönä, sään armoilla oleminen, arjen työntäyteisyys ja erilaiset maatalousaskareet viittoivat kaikki Myrskyluotoa kohti. Siinä missä ihastuin Blomqvistin kerrontaan ja Maijan tarinaan, Jää ei onnistunut sulattamaan minua samalla tavalla. Huono se ei millään muotoa ollut, mutta jotain jäi puuttumaan. Silti Jää on mukavaa luettavaa talvipäivälle, lumen tuoksuista, verkkaista kerronnaltaan ja yksinkertaisen kaunista kieleltään.

  • Antti
    2018-11-11 18:29

    Äärimmäisen kauniisti kirjoitettu, tunnelmaltaan kuulas romaani. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja monitahoisia. Juonenkäänteitä ei ole paljon, mutta lukija aavistaa koko ajan, että jotain tulee tapahtumaan. Saaristolaisyhteisön harmonia ja seesteisyys ovat petollisia kuin kevättalven jää.

  • Jane
    2018-11-18 13:26

    DIeses Buch hat an sich keinen Plot, nur ein Thema:Das Leben einer Familie, drei Jahre lang, in den Schären zwischen SChweden und Finnland.Die SPrache ist ausgefeilt und wunderschön, die Personen wohl durchdacht.Das Ende rührte mich mehrmals zu Tränen.

  • Anna Kolunkulma
    2018-10-19 13:40

    wow!!!

  • Kirsi Saivosalmi
    2018-11-03 15:44

    Tajusin arkiselta vaikuttavan romaanin suuruuden vasta jälkeenpäin. Luonnollinen, ei kikkailua.

  • Hazel
    2018-11-07 14:45

    This was one of the most engrossing and REAL stories I’ve read in a long time. All of the characters were beautifully depicted as was the icy setting. Highly recommend for its intense characterizations and vivid descriptions.

  • Tuike
    2018-11-09 13:44

    Ohhoh, miten yksinkertaisen hyvä. Vaikka juonen saisi tiivistettyä yhteen lauseeseen (en kehtaa koska spoiler), tämä antoi ihan hirveästi ajateltavaa. Ja tuntui koko ajan siltä kuin olisi itsekin ulkosaaristossa kuuntelemassa tyrskyjä ja viljelemässä karua maata. Hienoa kieltä, hienosti rakennetut henkilöt. Monaa tulee ikävä.

  • Buchdoktor
    2018-10-28 18:45

    Direkt nach dem Zweiten Weltkrieg, als Lebensmittel noch rationiert sind und erst allmählich wieder Normalität einkehrt, wird Petter Kummel als Vikar auf die fiktiven Örar-Inseln geschickt. Der junge Pfarrer ist begeistert, weil seine Gemeinde einen so intensiven Kontakt zu ihm sucht. Alle außer Petter sind sich im Klaren darüber, dass die Pastorenstelle bisher stets nur mit Vikaren besetzt war, weil kein Pastor freiwillig auf den Inseln leben will. Petters junge Frau ist weniger begeistert, dass ihr Mann von der Gemeinde so mit Beschlag belegt wird; denn das Pastorenpaar muss sich auf der Insel selbst versorgen, Heu machen, die Kühe melken und einen Gemüsegarten anlegen. Außerdem sollte Petter für seine Prüfung lernen, um sich anschließend auf eine „richtige“ Pfarrerstelle bewerben zu können. Zum Glück stammen beide Ehepartner von einem Bauernhof. Petter kann mähen, die Sense dengeln und fischen; Mona hat ein Händchen für die Milchkühe, sie kann Brot und Zimtschnecken in für ein Pfarrhaus passenden Mengen backen und sie erkennt sofort, dass man für das Überleben auf der Insel um jeden Grashalm kämpfen muss, damit die Kühe genug zu fressen haben. Erzählt wird die Geschichte von einem allwissenden Erzähler und direkten Einschüben des Post-Antons, die wie persönlich für den naiv-idealistisch wirkenden Petter verfasst wirken. Anton transportiert mit seinem Boot Menschen, Waren und die Post. Er hat einen sicheren Instinkt für das Meer, im Winter auch für das Eis, auf dem dann Menschen und Waren per Schlitten transportiert werden. Anton fühlt sich eins mit den dunklen Mächten, die über Wasser und Eis wachen und bereits älter sind als Jesus. Er nimmt die Rolle eines gutmütigen älteren Bruders gegenüber Petter ein, der vieles bereits ahnt, das einem jungen Mann wie dem Vikar erst noch bevorsteht. Die Erzählerstimme zeigt die eigenwillige Tonlage einer geduldigen, fürsorglichen, humorvollen wie bissigen Person, die einem bei aller Fürsorglichkeit auch auf die Nerven gehen kann. Die Konflikte, die auf dem Archipel winziger Inseln auf die Familie Kummel warten, sind voraussehbar und könnten weniger ausführlich ausgebreitet werden, um sie zu begreifen. Stichworte würden genügen, dass der Vikar sich mal wieder festgeratscht hat, während zuhause Arbeit auf ihn wartet oder dass ein Besuch von Monas Schwiegereltern bevorsteht, um sich gerade die Situation der jungen Frau vorstellen zu können. Insgesamt kommt Mona in den Schilderungen schlechter weg als ihr charismatischer Mann, was für die Zeit direkt nach 1945 nicht ungewöhnlich ist.Ulla-Lena Lundberg setzt mit diesem Buch ihrer Heimatinsel Kökar/ Åland-Inseln ein Denkmal. Qualitäten des Buches sind zweifellos die starke Atmosphäre einer (realen) Insel, die man als Leser mitsamt ihren Bewohnern auch von ihren Schattenseiten erlebt und die detailreiche Beschreibung des Jahreslaufs. Epische Schilderungen des Alltäglichen mag ich sehr; dennoch hat das Buch einige Anforderungen an meine Geduld gestellt.

  • Apina_lukee_kirjoja
    2018-11-17 14:54

    Available in English as 'Ice'; couldn't find on Goodreads yet. I read the original in Swedish 'Is'. Also couldn't find here, so let's review the Finnish copy.Spoilers to follow, but you should thank me, because that will save you the agony of these 364 pages. Absolutely nothing interesting happens in the book: a priest, Petter Kummel, a complete Mary Sue character, moves to a remote island with his family to look after the congregation there. Everything goes perfectly and there is not an ounce of drama or suspense. He is a great singer and, guess what, the islanders love to sing. The east and west islanders are in competition with each other, but no worries, Petter perfectly manages them and ensures there's a balance and everyone gets along. Everyone dreads sermons, but lo and behold, Petter's sermons are from the heart and speak to the locals. Having a child in the country in late 1940s can be risky, but Petter's wife is hard at work at their little farm right until the end and then pops out their second healthy daughter before getting back to work. I could go on. (Wait - I don't need to: Ulla-Lena already did!) Everyone loves Petter, he's awesome, you have to like him, and everything works out for him. Then he goes and falls in - yes, you guessed it - the ice and dies. And everyone's sad. Because he was perfect and there will never be anyone like him again. The end. There are two good scenes, and admittedly, they are very good: the first service Petter gives is beautifully written, so is the day of his funeral. If you are not familiar with winter, ice, remote cold locations, then the exotic setting may provide for an interesting read. I am familiar with these things, so I am just angry at this book for having wasted my time.

  • Gerti
    2018-11-16 11:35

    Sowohl der Titel, als auch das Cover oder die Aufmachung des Buches lassen nicht ahnen, welches Schätzchen sich dahinter verbirgt.Pfarrers Familie auf einer der abgelegensten Inseln zwischen Finnland und Schweden. Meist nichtmal auf der Landkarte zu finden. Und doch fühlen sich Petter und Mona, kaum angekommen, sehr gut aufgenommen, wirtschaften und werkeln bis zum umfallen. Sie leben sich gut in die verstreute Inselgemeinde ein, werden wert geschätzt ja geliebt.Die vermeintliche Idylle birgt aber auch Gefahren. Gefahren, von denen der Postbote Anton immer mal wieder eingestreut, erzählt.Die Geschichte wird erzählt in einer ruhigen unaufgeregten Weise und trotzdem so intensiv, dass man meint, den Sturm, der durch die Fensterritzen pfeift, das Tosen der Wellen und das Brechen des Eises während des Lesens, zu hören. Man lebt intensiv mit auf diesen kleinen Inseln, lacht leidet und schmaust, wenn es mal wieder im Pfarrhof was zu feiern gibt.Da es dann doch manchmal, wenn auch selten, etwas langatmig wird

  • Anni
    2018-11-17 12:36

    Kartoin jostain syystä kirjaan tarttumista, ehkä syynä oli tarinan sijoittuminen minulle tärkeään suomenruotsalaiseen saaristomaisemaan. Omaan saaristolaisyhteisööni lehahti eräs kymmenisen vuotta sitten eräs kirjailijatar, ja naistenlehtien sivuilla esitellyt, romantiikkaa huokuvat tunnelmapalat saariston idyllistä söivät kuin kannibaalit juttu jutulta minun omaa saaristoani. Lundbergin Jää ei syö minuuttani, koska se on taidokkaasti etäännytetty jonnekin 1940-50-lukujen vaihteeseen ja jonnekin epämääräisesti paikantuville Luodoille. Silti tämänkin kirjan taustamusiikkina soi Mårtenssonin Myrskyluodon Maija. Teksti on vuolassanaisen höpöttävää, ja kuvaus on elokuvamaisen kaunosieluista. Kahden kertojan - pääkertojan ja kursiivilla puhuvan aavetarkkailijan - äänet eivät ole lähellä eivätkä kaukana, vaan ikään kuin lasin takana. Monan viha ei saa perusteluja, ihanteellinen Petter jää kimalteiseksi ihmeihmiseksi, pikkutytöt ja luotolaiset saavat äänen vain satunnaisesti silloin, kun tarina niin vaatii. Kuolinkohtaus ja hetkittäiset tuokionkuvaukset on kirjoitettu taidokkaasti.

  • Suketus
    2018-10-26 12:40

    Haikea ja koskettava tarina saaristolaispapista perheineen syrjäisillä Luodoilla, meren ja jään ympäröiminä. Olisin halunnut pitää tästä enemmän kuin lopulta pidin. Tarinassa on aivan liikaa jaarittelua ja uskonnollista/kirkollista höpinää, melkein 2/3 kirjasta lähinnä pitkästytti. Lundbergin kieli on kaunista ja lumoavaa, ja sen muuttuva tahti kuvaa hyvin eri henkilöiden sisäistä maailmaa: esimerkiksi pastorska Monan päästessä ääneen vauhti on hirmuinen ja pysähtymätön.Tässä kirjassa on paljon pinnan alla, ja pidän sitä taidokkaana teoksena, mutta en voinut mitään sille, että paikoin kohottelin kulmiani ja mietin, miksei esimerkiksi pisimpiä kirkkojorinoita ole hiottu pois. En ymmärtänyt niiden merkitystä, vaikka ne minua noin yleisesti ilmiönä kiinnostavatkin. Jään kuvaama miljöö on todella kiinnostava ja elävästi kuvattu, mutta silti olen pettynyt.

  • Kari Lessír
    2018-11-16 19:31

    5 von 5 Sterne mit strahlendem ZusatzpunktFür dieses Buch gibt es nur eine Beschreibung: Es ist ein Meisterwerk. So etwas habe ich noch nie gelesen, und ich lese viel. Ganz langsam, breit und episch, hebt die Geschichte um die Pfarrersfamilie Kummel auf den finnischen Örar-Inseln an. Durch den Erzählduktus bleibt der Leser auf Distanz; zumindest mir kam es so vor. Ich wunderte mich, wie das über mehr als 500 Seiten funktionieren sollte. Doch langsam, fast unbemerkt entstand eine Beziehung zu den Figuren, und ich wurde in die kleine Familienwelt hineingezogen, bis ich am Ende fassungslos wieder ausgespuckt wurde. Tatsächlich geht die Geschichte ganz gewaltig an die Nieren; stellenweise war ich unsicher, ob ich noch mehr ertragen konnte. Aber ich konnte – und bin dankbar und glücklich, dieses Buch für mich entdeckt zu haben. Einfach nur großartig!

  • Laura Walin
    2018-10-27 18:45

    Tämä oli kertakaikkiaan hyvin kirjoitettu kirja. Heti ensi riviltä olin mukana saaristolaismaisemassa, jonka ruotsinsuomalainen onnellisuus onnistuu rivien välissä kertomaan tulevan onnettomuuden koko ajan vaanivasta uhasta. Henkilöt olivat eläviä ihmisiä joiden motiivit olivat niin kovin inhimillisiä ja ymmärrettäviä. Valloittava lukukokemus. Kriittisellä hetkellä olin bussissa matkalla kotiin, enkä mahtanut mitään - kyyneleet vaan valuivat poskia pitkin lukiessa.

  • Maisa
    2018-10-19 18:50

    Upea kirja, mykisti ja jätti miettimään. Koskettava, raaka, herkkä ja kauniilla kielellä kirjoitettu. Miljöö sitoo yhteen erilaisia ihmiskohtaloita, kukin omalla tavallaan kiehtovia, ja samalla tarkastellaan ihmisluontoa ylipäätään. Mielenkiintoista uskonnollista/hengellistä pohdintaa, joka upposi uskonnottomaankin. Kerrontatyyli oli kiinnostava, harvoin olen pitänyt kaikkitietävästä kertojasta näin paljon! Täydet viisi tähteä, alkuvuoden paras.

  • Anna-Sofie
    2018-10-26 15:35

    "Is" er den bedste bog, jeg har læst længe. Et indfølt portræt af en præstefamilie, der flytter til en lille finsk øgruppe lige efter 2.verdenskrig. Bogen har format til at blive en klassiker; den er fantastisk skrevet, beskrivelsen af naturen og menneskene og sammenhængen imellem dem rørte mig dybt. Kan varmt anbefales!

  • Satu
    2018-11-08 16:51

    Niin herkkä ja kaunis kuvaus elämästä ulkosaaristossa. Kirja on hidastempoinen ja tapahtumat harvassa, mutta pidin kovasti elämän kuvauksesta ja henkilöhahmoista. Näin sieluni silmin jo ennen kirjan puoliväliä, mitä tulee tapahtumaan, mutta se ei pilannut kirjaa minulta.

  • Marjatta
    2018-10-18 19:36

    Suorastaan lumoava kirja.En meinannut edes lukea,kun ei näyttänyt "minun kirjaltani",mutta olisipa ollut hirveä menetys,jollen olisi lukenut.Ei mennyt Finlandia-palkinto tänä vuonna harakoille.

  • Katariina
    2018-11-17 18:34

    Kaunis, koskettava romaani, hienot henkilökuvaukset ja rauhallinen, upea tunnelma. Kertakaikkiaan hieno lukukokemus!

  • Eeva Ahdekivi
    2018-10-25 19:39

    On varmaan elämäni parhaita. Masterpiece.

  • Mia
    2018-10-28 14:41

    Luin suomeksi, ihastuin kieleen ja eläydyin mukaan tarinaankin. Se odotti huipennusta ja humpsahtikin sitten.... aivan loistava!

  • Sanna
    2018-10-21 19:54

    Maybe the best book I ever read. It kept me under a spell a long time after finishing.

  • Mindfulnessmyttymuhveli
    2018-10-25 13:39

    Ensiksi hieman numeroita: Kirja on 366 sivua pitkä. Kirjaa saa lukea noin 291 sivua, ennen kuin mitään merkittävää tapahtuu. Tämä yhteenlaskettuna sen huomion kanssa, että myönteistenkin arvioiden mukaan kirja käynnistyy hitaasti ja jaaritellen, saa mielen vääntymään mutkalle kirjan vain jatkuessa ja jatkuessa ilman, että mitään tapahtuu (ja oikeastaan on hieman valetta sanoa, että mitään merkittävää kirjassa koskaan tapahtuisikaan). Ilmeisesti Jää on osa Ulla-Lena Lundbergin trilogiaa, mutta aiemmista osista en tiedä yhtikäs mitään. Tämä totta kai vaikuttaa lukukokemukseen ja sitä kautta arvioon. Nappasin kirjan lukuun uteliaisuudesta, koska tiesin sen olevan Finlandia palkittu ja se sattui löytymään puolisoni kirjahyllystä. Lukukokemus jätti olon, kuin olisin lukenut lukion äidinkielen oppitunnilta jonkun ensimmäistä vedosta harjoitusraportin kirjoittamisesta.Jäästä on todellisuudessa vaikea sanoa oikein mitään suuntaan tai toiseen, koska kirjan tarina ja kirjoitustapa ovat niin typistettyjä ja mitäänsanomattomia, ja kuten jo mainitsin; oikein mitään ei tapahdu. Teksti on suurimmilta osin räikeää eri arjen tapahtumasarjojen karikatyyrimäistä toistoa ja lyhyitten lauseitten kätkemiä toteamuksia. Kerojan ääni ei ole kertojan, muttei myöskään hahmojen, vaan lähempänä sielutonta linssiä, joka tallentaa tapahtumia läheltä, onnistumatta kuitenkaan välittämään tapahtumista tai hahmoista mitään syvällisempää tai enempää kuin valjut äärirajat, joitten muodosta ei erota oikein mitään. Kenties kirjoittajan tapa pukea sanoiksi hahmojen mekaanisia toimia ja sitten heittää yhdellä tai kahdella rivillä ilmaan vain lyhyitä toteamuksia ja repliikiksi yrittäviä äännähdyksiä, tekee kirjasta sellaisen, ettei siitä saa mitään irti. Tapahtumat ja henkilöitten sanomiset ovat hengettömiä eivätkä pysty välittämään lukijan suuntaan oikein mitään muuta, kuin että juuri tuolla hetkellä pistettiin tarjolle voileipää ja sitten olikin jo vieraitten aika lähteä. Kenties kirjailija on tahallaan kirjoittanut niin kivisen kirjan, että sitä on mahdoton tarkoin sanoin kritisoida...?Hahmona kirjan päähahmo (?) Petter Kummell on tynkä. Petteristä saa tietynlaisen kuvan, mutta syvällisemmissäkin kohdissa kaikki on pintaliitoa. Mona, Petterin vaimo, taas on jatkuvasti vihainen, ja vihassaan niin yksiulotteinen, ettei hänestäkään edes kirjan lopussa ole näkyvillä mikään muu puoli kuin että häntä tuntuu suunnattomasti ärsyttävän ja vihastuttavan aivan kaikki elämässä - paitsi eläinten kanssa työskentely (tämäkin seikka tosin mainitaan vasta aivan kirjan lopussa). Petterin ja Monan lasta/lapsia lähestytään liki aina yksinomaan Monan vihan ja ärtymyksen kautta, joten niistäkään ei pysty sanomaan enempää. Hahmoista saa sellaisen kuvan, että kirjoittaja itse kyllä tuntee hahmonsa. Sääli vain, ettei hän osaa niitä tuoda eloon tai avata lukijalle. Ikään kuin kirjailija olisi kyyninen lukijakuntaansa kohtaan, todeten uhmakkaasti "Jos ette tajua ja heti näe sielun silmin, menkää pois!".Kaikki ei ole kuitenkaan kuralla, vaan kirjan pelastava valonpilkahdus on Postimies-Antonin lyhykäiset tuuminnat ja pohdinnat. Anton tuntuu olevan kirjan ainut 'oikea' ihminen, jolla on ajatuksia, elämänkatsomus, persoona ja sisäinen maailma. Antonin osuuksia kirjassa tosin on vain muutama, joten ne eivät hirveästi kirjaa pelasta.Kirjaa on kaiketi ylistetty Ahvenanmaan ympäristön ja tunnelman mainiosta kuvaamisesta. Millään ilveellä en tosin samaan ylistykseen yllä missään mahdollisessa mielentilassa tai edes kuvitelmissani. Mainitsin jo aiemmin hahmojen valjut ääriviivat, mutta myös ympäristön kuvaaminen on niin karikatyyristä ja muodotonta, että Luodoista tai mistään muustakaan ei vain saa otetta. Niitä ei hahmota, ei kuule, ei näe saatikka haista. Jos tahtoisin antaa köyttä kirjan suuntaan, voisin todeta, että kenties tämä on kirja niille, joilla on sukua Ahvenanmaalla tai jotka jo entuudestaan tietävät, millaista elämä saaristossa on. Kenties tämä kirja on vain pienelle lukijakunnalle, irrallisiin hetkittäisiin mekaanisiin toistoihin nojaava ajankuvaus ilman tarkoitusta tai päämäärää... ja tämänkin jälkeen jään miettimään, palveleeko kirja oikeastaan tällaisestakaan kiinnostunutta lukijaa. Sellaisenaan kun se on, tyhjänä mutta luettuna, annan kirjalle vain yhden tähden.